Täytyn naurulla

Aurinko armahtaa. Täytyn naurulla ja se kuohuu yli kontrolloimattomana, ilman silmiä.

Välillä mietin, mistä kaikki nämä ihmiset ovat tulleet. Sitten muistan: lentokentiltä, kattoterasseilta, asuntoloiden keittiöistä, ratsastuskentiltä, hiihtohisseistä, luentosaleista. Mikä onni ja rikkaus!

Kamera on palannut! Jälleennäkeminen, näen jälleen!

Ou jee. Maailma on hyvä ja minä haluan kirjoittaa.