Tuesday, August 28, 2012

Olenpahan vain


Olen hirmuisen hyvällä tuulella. Ilman mitään sellaista suurempaa syytä. Olenpahan vain!

Se on mukavaa.

Minulla on vahva usko siihen, että kaikelle on tarkoituksensa, ja että hyvä on aina lopulta suurempi kuin paha. Siitä on vuosien mittaan tullut yhä automaatisempi tapa ajatella ja reagoida.

Mieti: joka kerta kun vihastut, menetät hyväntuulisia minuutteja. Joka kerta kun hermostut, menetät tasapainoisia hetkiä. Joka kerta kun valitat, menetät positiivista energiaa. Mutta voimme opetella karsimaan turhat pois, vaihtamaan mädät omenat terveisiin. Ajatuksen voima on käsittämättömän suuri! Itseäänkin voi opettaa, voi olla samalla sekä Pavlov että se koira. Ja uskallan sanoa sen olevan jopa tehokkaampaa, kuin pavlovinsa etsiminen oman pääkopan ulkopuolelta.

Monday, August 27, 2012

Sitten ne alkavat räpsytellä silmiään





Haaveet, ne sellaiset kutkuttavat ajatukset, joissa tuntee olonsa euforiseksi vaikka näkee särötkin. Ne, jotka ovat asuneet muistikirjojen sivuilla ja mielikuvituksissa ja olleet siellä ihan kiltisti ja hissukseen, kauniina ja elottomina kuin muotikuvien mallit. Mutta sitten ne alkavat räpsytellä silmiään, rapistella paperin läpi sormiaan, kuiskailla että uskallatkos katsoa, minun hiukseni hulmuavat tuulessa ja varpaissakin haisee oikea sukkahiki!

Nyt olen vähän jo uskaltanut, ensin sormien läpi, varovasti. Lopulta ottanut askeleita kohti ja raottanut ovia, joiden ohitse olen aiemmin kävellyt luullen niiden olevan vasta käytävän päässä.

Haaveilu ei pyydä mitään, mutta toteuttaminen -voi se vaatiikin voimia. Ja minä nyt varovasti kapsutan pintaa ja tarkastelen maaperää -olisko se jo otollinen, uskaltaisiko se jo versoa? Ainakin rohkenen kylvää. Pidätän hengitystä ja heitän siemenet maahan optimistisena ja innokkaana, valmiina opettelemaan myös kärsivällisyyttä, yrittämään pitkäjännitteisyyttä.

Samalla koitan vähän kesyttää sisäistä tuuliviiriäni. Se tekee sille hyvää.

Saturday, August 25, 2012

The beauty of peace




The bauty of peace.

En oikein vieläkään tiedä, mihin kaikki sanani ovat menneet. Joinain päivinä saan niistä kiinni, joinain ne vain lentelevät läheltä korvaa, hipaiset hiuksia. Mutta näin on ollut nyt hyvä.

Näissä kuvissa minä tänään lepään.

Friday, August 24, 2012

Vietin aikaa otsalohkossa





Viikko on vierinyt ja minä sen mukana. Vietin aikaa otsalohkossa, en puhunut enkä pyyhkinyt jalkapohjista neulasia, tein tulet kun halusin syödä tai peseytyä. Hengitin. Aamuisin tuntui kuin pelkällä käden ojennuksella sängystä ylettäisin sivelemään kimmeltävää järvenpintaa.

Sitten minusta tuli Maija Poppanen ja käsilaukussa oli sateenvarjo, kirjoja ja banaani.

Monday, August 20, 2012

Delhi in July



Delhi. Aurinko lepää olkapäillä painavana. Minulla on yksi osoite, ja se tuurilla sattuu olemaan kävelymatkan päässä. Ylitän monikaistaisen tien parin paikallisen peesissä ja tunnen olevani videopelissä. Väistä tuktuk, väistä kaikki autot, väistä taksi, väistä kaksi linja-autoa. Joka sadan metrin välein saan seuraajan: olen opiskelija, en halua rahaa, haluan oppia englantia, mistä tulet, mihin olet menossa, etkö ole juttutuulella, tule näytän, mistä olet kotoisin, hymyile. Olen niukkasanainen ja -ilmeinen, minulla on viisi viikkoa intiaa joka solussa, tungos kyynerpäissä ja pölyä nenässä.

Sovin treffit kaverin kanssa. Ennen kuin löydämme toisemme, häneltä loppuu akku. Olemme onneksi jo näköetäisyydellä, kunhan vain osaamme katsoa oikein.

Sattumalta törmään toisiin kavereihin, taas. Kuinka todennäköistä on törmätä tuttuihin Delhissä? Ilmeisesti hyvinkin todennäköistä. Meitä naurattaa. Vasta jokunen päivä siitä kun näin heidät Rishikeshissä. Vitsailemme, että kuinkakohan monesti lopulta sanommekaan hyvästit. Seuraavana päivänä taidamme päästä lukuun neljä.

(Delhi heinäkuussa. /Delhi in July.)

Friday, August 17, 2012

Sharing by the Ganga


There were floods in the north, in India I mean, Mother Ganga got big and fat and mountains were spitting rocks and mud. (We got news from the ashram, they are all safe.)

Thinking of the people who suffered from the floods, the bridge that collapsed, the houses washed away. Om trayambakam, that's the tune.

Disposable camera gave me a sweet dessert. That makes me happy. I call this picture ''Sharing by the Ganga''.

Wednesday, August 15, 2012

Leikin kesää





Leikin tänäänkin kesää, sää oli suopea. Heitin maidonvalkeat pötkylät jalkani auringolle saaliiksi, ne kun viettivät kesänsä pitkissä housuissa, ja vaihdoin iltapäiväkahvin jäätelökahviin. Löysin pillinkin, ryystin sillä lierihatun varjosta, juoma toisessa ja kirja toisessa kädessä. Kolmannella silitin välillä kissaa.

Hyvin sujui.

Tuesday, August 14, 2012

Kabom!




Nyt se tuli. Kesä. Fiilis. Kabom! Kaatusin nurmelle ja heiluttelin varpaita.

Oi minua, olen onnen hanhi.

(Edit: juu, tajusin juuri että se verbi on 'kaaduin'. Mutta taivutan sen aina noin, väärin, omalla tavallani.)

Saturday, August 11, 2012

Aikakoneessa






Kävin aikakoneessa. Sillä oli pompottava ravi, suloinen olemus ja lapsellinen mieli, ihan niinkuin vuonna -96.

Turistilla oli kamera, vetäjällä karttapalvelusta opeteltu reitti ja poneilla kysymysmerkinmuotoisia ajatuksia. Puhelinlinjan päässä luottavaiset omistajat: kääntykää vielä takaisin ja ottakaa vähän vauhtia.

Laukkasin auringonlaskuun kanttarelleja hupussa ja hihitin ääneen, ruttuturvan hypellessä ilahtuneena pitkin pehmeää hiekkatietä. Edellä neitihevosen sivuloikat, tullut emäänsä ja veljeensä.

Miten ihmeessä en ole ratsastanut säännöllisesti enää vuosiin? Miten ihmeessä edellisestä maastostakin on jo yht' äkkiä kolme vuotta?

Onneksi kaikki tulee selkäytimestä. Sanon vieläkin harrastukseksi hevoset, en osaa olla sanomattakaan.

Wednesday, August 8, 2012

Sunday, August 5, 2012

Ei ihan särki



Kamera on entistä rikimpi, ei onneksi ihan särki. Mutta ei se tosiaankan ole kovin muikkuna ollut. En oikein tiedä miten aion pärjäillä ilman sitä, mutta huoltoonhan poloinen on vietävä.

Saturday, August 4, 2012

Samettista ja pehmeää




Oho, on jo elokuu.

Varo hirviä he sanoivat kun yhden aikaan yöllä läksin ajamaan. Autonvaloissa kimmelsi vesilätäköitä ja heinikkopaikat hönkivät usvaa. Syksy, ajattelin, tuntuu jo ihan syksyltä.

Suomen ylle alkaa valua pimeys, mutta vielä se on samettista ja pehmeää.

Thursday, August 2, 2012

House-sitting






''Ei kai sulla tule aika siellä pitkäksi?''
 -Eeeei... Ihan hyvin menee!

Suomi.