Friday, August 24, 2012

Vietin aikaa otsalohkossa





Viikko on vierinyt ja minä sen mukana. Vietin aikaa otsalohkossa, en puhunut enkä pyyhkinyt jalkapohjista neulasia, tein tulet kun halusin syödä tai peseytyä. Hengitin. Aamuisin tuntui kuin pelkällä käden ojennuksella sängystä ylettäisin sivelemään kimmeltävää järvenpintaa.

Sitten minusta tuli Maija Poppanen ja käsilaukussa oli sateenvarjo, kirjoja ja banaani.
Posted by at

2 comments:

  1. Kirjailijatar27/8/12

    Ihanat sanat. Tuo ajatus siitä, että ylettäisi käden ojennuksella sivelemään kimmeltävää järvenpintaa...minulla on ikuinen oman mökin tms. ikävä. Ikävä kaupungista maalle ja varmaan maalla olisi toisinpäin. Tarvitsisin oman maapaikan tämän kaiken vastapainoksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Martta27/8/12

      Voi kiitos, sinulla on aina niin ihanat ja taitavat sanat että nyt niiaan :-) tunnistan tuon mökki/city balanssin tarpeen. Kun asun kaupungissa, kaipaan luontoon hengittämään, ja kun olen maalla, haaveilen kaupungeista ja kujista..

      Delete

Subscribe to: Post Comments (Atom)