Linnapihan puut

Oli koleaa ja arki-ilta, saimme olla rauhassa. Sanoin: tänne pitäisi tulla joogaamaan.

Ajattelin taukoamatta lorua, en saanut siitä kiinni, muistin vain että se oli linnuista ja linnapihan puista.

Se oli tämä:

Tää laulu maksaa killingin
                        ja kapallisen ruista.
Kakskymmentäneljä rastasta
                            linnapihan puista
kuninkaan kaakkuun leivottiin.
                   Ne lauloi herkkusuista,
ne mustat linnut lauloi niin,
                       kun kaakku avattiin.

Ja kuningas laski rahojaan
                            ja oli huolissaan.
Ja kuningatar hunajaa
                   maisteli nojatuolissaan.
Ja piika takapihalla
              pyykkinsä koriin koppasi,
ja silloin rastas viimeinen
                   häneltä nenän noppasi.

(Killingin laulu, Hanhiemon iloinen lipas, Kirsi Kunnas)