Sunday, June 10, 2012

Antakaa syreenien kukkia





Jos tämä olisikin aina tällaista, niin jäisin. Mutta mielikuvitusmaailmasta pitää myös herätä. Joltain lipsahti suusta se sanakin: talvi. Se oli kuin lumipallo vasten kasvoja kesäkuussa. Ei! Pakenen saunan löylyihin ja tungen raparperipiirakkaa naamaan. Antakaa syreenien vielä kukkia, antakaa!

6 comments:

  1. Ihana mekko.

    Ei, ei talvea saa vielä mainita! Joskus marraskuussa aikaisintaan. Siihen saakka syreenit kukkivat, ainakin henkiset syreenit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, se on hyvä mekko :-) Talvi tulkoot sitten kun se aika on, tai vaikka jo vähän ennemminkin, mutta kesäkuussa saa olla kesä..

      Delete
  2. Voi miten ihana fiilis näissä kuvissa, Suomen suvi jotenkin ihan parhaimmillaan. Minä en myöskään kestä ihmisiä, jotka rupeaa tässä vaiheessa puhumaan syksystä tai edes siitä että kohta ne päivät alkavat lyhentyä. Häpeäisivät!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedätkö, ajattelin tuota ihan samaa, että tämä se vasta on sitä kesää jota pimeyden keskellä aina haikaillaan. Hih mua ei kyllä haitta puhua talvestakaan sinänsä, mutta nyt se tuli niin puuntakaa että meinasin nielaista kieleni :-) tosin sanojakin tais kauhistua omaa ajatustaan ja vaihdettiin puheenaihetta heti.

      Delete
  3. Anonymous2/7/12

    Hieno kirjoitus. Aika usein mielessä samoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Violet. Niin kai nämä on näitä klassisa ajatusketjuja, että toisaalta on tämä ihaanaakin ihanampi kesä-järvi-sauna-marja-valo-loma -combo, ja toisaalta sitten se vähemmän romanttinen loskaisen pikkukaupungin loisteputkivalokonttori tai muuta sellaista :-)

      Delete