Please Universe look after me

Inhale, exhale. Repeat. Inhale, exhale. Repeat.

Minulla ei ole enää sanoja, on vain epätodellinen olo. Huomenna, Intiaan, joogaamaan. Lauantaina treffit Lord of Shiva patsaan juurella, saan ensimmäiset kasvot nimille. Sitten suunnaksi Himalaja. (Lauantai, Lord of Shiva, Himalaja -tätähän voi jo melkein tunnustella!)

En kestä. Tätä jännitystä. Ja kestän kuitenkin.

Nähdään heinäkuun lopussa!!

Please India be kind to me, please Universe look after me.

(Summer's on and I'm off to India. See you end of July!)

Hyviä kuplia

On muistettava sitä ja muistettava tätä. Mutta oikeasti haluaisin muistaa vain ne hetket, jotka ovat muistamisen arvoisia.

Sain valtavasti energiaa ystäviltä. Keuhkot täyttyivät ilmalla, sydän tuli iloiseksi, mieleen hyviä kuplia. Olisin hyrissyt, jos olisin osannut.

''Vihaan näitä läksiäis-halauksia, ihan kuin en olisi muka tulossa takaisin ollenkaan.'' Harmittaa lähteä ja olisi sietämätöntä jäädä. Mutta ei aikaakaan kun istutaan taas porukalla ja nauretaan niin että kitalaki kimaltaa ja silmistä vuotaa vettä.

Seikkailut, nyt ne jo haistamisen lisäksi melkein kuulee: se on se pieni pum-pum-pum rintakehässä, joka kiihdyttää tahtia päivä päivältä.

Antakaa syreenien kukkia

Jos tämä olisikin aina tällaista, niin jäisin. Mutta mielikuvitusmaailmasta pitää myös herätä. Joltain lipsahti suusta se sanakin: talvi. Se oli kuin lumipallo vasten kasvoja kesäkuussa. Ei! Pakenen saunan löylyihin ja tungen raparperipiirakkaa naamaan. Antakaa syreenien vielä kukkia, antakaa!

Kaikki polut

Yhdet tuo pizzaa ja makkaraa, kasvisnyyttejä keittiössä, jahas joku läväyttää pöytään lohta ja vuohenjuustoa, ai niin nää nakit ja salaatit. Kuka lämmittää saunan, joku vapaaehtoisena tiskaa, lainaatko hei villasukat, keitetäänkö kahvit, muistiko kukaan maitoa. Onpa sulla upee tukka, kiva paita, mistä noi farkut on.

Aika voisi pysähtyä, on niin ihanaa, hulvatonta, helppoa.

Kaikki polut vievät neiti U:n mökille.

P.S. Kukaan ei muistanut maitoa, mutta oli ruokakermaa.

Aikaansa seuraava

Minulla on kello, nyt, ranteessa. En ole kelloonmenevää sorttia alkuunkaan, mutta voi kun tämä maailma ympärilläni on! Hankin siis sellaisen tikittävän kapineen mittaamaan minuuttien tärkeyttä ja tuntien tehoa, vangitsemaan aikaa joihinkin tiettyihin raameihin. Ihmettelin tosin, tutustumisvaiheessa kun vielä ollaan, mikä on se mystinen luku ihan muista irrallaan siinä kellotaululla. Kun ei se mihinkään ole vaihtunutkaan, se luku kahdeksan. Sitten välähti! Tänään on -tadaa- kahdeksas päivä! En taida siis olla kovin kalenteriinkaan menevää sorttia..

Kello on kuitenkin mieluinen: iso, rouhea, miesten, ja sopivasti bling. Että jos kerran kelloa pidetään, niin pidetään sitten niin että näkyy! (Tekisi mieli myös sanoa, että se on aika ajaton.. Mutta se kuulostaisi jo vähän liian omanlaiselta kellolta.)

Nyt on mentävä, taidan olla tasan 16 minuuttia myöhässä -koirien mielestä. Niiden kellot nimittäin näyttää ruoka-aikaa.

Hyvää viinkonloppua!

Krokotiili-pilvet



Yläviistossa krokotiili-pilvet, suut ammollaan. Olivat varmaan tulleet katsatamaan sen pellon reunassa verryttelevän valtavan rusakon. Yöpydällä ihmiskunnan esi-isien energiaa ja ympärillä tämä pohjoinen valo. Toisella puolen maailmaa se turhaannus, joka tällä kertaa vaatii kuuttatuhatta täsmällistä sanaa ja unettomia öitä, mutta minä en voi kuin lähettää lauhkeita ja kesytettyjä ajatuksia linjaa pitkin, minulla ei ole esi-isien energiaa laitettavaksi postipakettiin. Hän odottaa oikeaa maailmaa, minä epäilen löytääkö se minua koskaan. Meidän katkonaiset monologit säveltyvät dialogiksi, paahtoleivästä ja teestä tulee pizzaa ja viiniä, minun lempeä kesäsade ja hänen nakertava, tihuttava talvensa.

Milloin me nähtiinkään viimeksi? Siitä on luvattoman paljon aikaa. Mutta en minä unohda, meillä on köydenpäät tahoillamme ja välillä tanssii ystävyys.

Linnapihan puut

Oli koleaa ja arki-ilta, saimme olla rauhassa. Sanoin: tänne pitäisi tulla joogaamaan.

Ajattelin taukoamatta lorua, en saanut siitä kiinni, muistin vain että se oli linnuista ja linnapihan puista.

Se oli tämä:

Tää laulu maksaa killingin
                        ja kapallisen ruista.
Kakskymmentäneljä rastasta
                            linnapihan puista
kuninkaan kaakkuun leivottiin.
                   Ne lauloi herkkusuista,
ne mustat linnut lauloi niin,
                       kun kaakku avattiin.

Ja kuningas laski rahojaan
                            ja oli huolissaan.
Ja kuningatar hunajaa
                   maisteli nojatuolissaan.
Ja piika takapihalla
              pyykkinsä koriin koppasi,
ja silloin rastas viimeinen
                   häneltä nenän noppasi.

(Killingin laulu, Hanhiemon iloinen lipas, Kirsi Kunnas)

Tiskirättejä

''Olitpa aika totisena?''  ''Mietin tiskirättejä.''

Ja sitten me kuoltiin nauruun.

Kesäretkellä

Oli hieno taivas ja avara valo. Olin kesäretkellä, kävin kylässä. Kadut näyttivät etäisesti tutulta, joku kaiku lapsuuden kesäretkistä kai.

Ei meillä ollut aikataulua eikä mitään velvoitteita, hortoiltiin, juotiin kahvia, leivottiin raparperipiirakka ja kasattiin lautaselle kesälounas: salaattia, kananmunaa, sinappisilliä ja uusia perunoita. Liioittelin sekä voin että kermaviilikastikkeen kanssa, se oli parasta.

Turku.

Kesäkuu

Menin metsään. En ollut yksin, siellä oli ziljoona hyttystä myös. Huidoin kuin hullu ja joku muutti nutturaan, pörisi siellä kiukkuisesti. Muistin myös, että ne kumisaappaat tosiaankin vuotavat. Tein ritsan karahkasta ja hiuslenkeistä, kyykin kielojen tasalla ja odotin metsämansikoita. Sanoivat tulevansa myöhemmin.

On kesäkuu. Se on aina ollut minun kuukauteni. Silloin odottaminen loppuu, mutta kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki. Hei kesäkuu, ihanaa kun tulit taas!

Haistan jo seikkailut ja pakkaan laukkuja päässäni.

Music when it rains

Oh my word!! Organic Green Roots' Facebook page did it again -made me gasp! An instrumental drain system in Dresden, Germany. So inspiring! Making rainy days oh so special. (Image above and couple more pics from here.) 

Makes me think of Doctor Snuggles!



Wishing you a fresh weekend with fresh ideas from rainy Finland! Here, the tune is just the rain drops tapping on the roof -nothing to complain with that either.