Thursday, October 25, 2012

Siinä menee jääkauden raja







Pohjolassa hiipii jo talvi, näen siitä vilahduksen aamuisin.

Olen nähnyt myös nukkumatin ja istunut bussissa sellaisen miehen viereen, jolla oli sininen satiinitakki. Takissa oli kuut ja tähdet, kädessä keppi ja sanoissa uskomaton elämänlanka. Silloinkin silmiini istui uni.

Lajit mukautuvat vallitseviin oloihin ja näyttäytyvät uudessa valossa.

Kello kaksitoista. Siinä menee jääkauden raja.
Posted by at

4 comments:

  1. Marja25/10/12

    Ihan mahtava asento kissalaisella tuossa toisessa kuvassa, ja miten sillä onkin tuollainen Batman- tai joku muu viittasankarivarjo!

    Voi että, tykkään nykyään teksteistäsi aivan kovasti. Näihin on muuttanut jokin uusi rytmiikka, jokin sopiva mystisyys.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Martta26/10/12

      Hihii kerron sille terveiset, ehkä se tosiaan elää jotain viittasankarin kaksoiselämää!

      Ja oi kiitos Ilona, minusta itsestänikin tuntuu, että olemme nyt sanojen kanssa ajoittain löytämässä sellaista molemmille sopivaa säveltä.

      Delete
  2. Kirjailijatar25/10/12

    Kaunis teksti. Minä istuin viime viikolla bussissa miehen kanssa, joka oli kuin peikko. Oikeasti. Hän näytti peikolta ja käyttäytyikin jotenkin peikkomaisesti. Mutta sitten minua vasta nauratti, kun peikko kaivoi repusta neljä(!) jogurttia ja lusikoi ne suuhunsa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Martta26/10/12

      Kiitos :-) Oho peikot elävät siis jugurtilla, tämä nauratti täälläkin! Luulen, että meissä pohjoisen kansoissa on enemmänkin peikkoja, menninkäisiä, haltijoita, noitia ja tietäjiä -nykyiseen menoon on vain pitänyt soluttautua sekaan!

      Delete

Subscribe to: Post Comments (Atom)