Positive wavelengths

Highly inspired!

''Thought is an object. We can transfer thoughts, give thoughts or take thoughts back just like we can give an apple. Thought has shape, colour, power and energy.''

''As we think so we become, we all know that theory. But as we think, these thoughts create a specific wavelength. [...] A positive thought mingles with a positive wavelength, a negative thought mingles with a negative wavelength, and you also attract thoughts according to your own wavelengths.''

''Wherever there is union of thought it brings peace, love, happiness and joy. Whenever thought becomes unbearable due to different or opposite wavelengths there is suffering, pain, war and calamity. So the whole world is nothing but a projection of your thought. There is nothing but thought. Reality is thought!''

Teachings of Swami Vishnudevananda 

(in Vishnudevananda Upadesa, pp. 45, 47)

Keep your reality positive! Moving towards 2013 with a positive vibration -tune into the same wavelength and lets cover this beautiful planet with happiness! Fabulous New Year to you all. xxx

Mukavat tulevat luo

Unohdan taas laajemman kuvion ja kääntelen yksityiskohtia oikealla ja vasemmalla, kaakkoon ja luoteeseen.

Keskity!

Alan pelätä vähän kaikkea, valmiiksi. Torun itseäni. Pitää ajatella mukavia, niin mukavat tulevat luo.

Mukavaa olisi vedenvärinen kesämekko. Ajattelen sitä. Ei itseään voi oikein pumpuliinkaan kääriä, ei tässä maailmassa. Mutta vedenväreihin voi.

Ei aallokossa haittaa, jos on opetellut kellumaan.

Hyvää joulua

Hyvää joulua, merry Christmas!

Where ever you are, how ever you spend it. On your own, with friends, with family or with strangers. At home, far away, in a restaurant, at work. Having your favorite meal, traditional dishes, special indulges or creating something out of the contains of your cupboard. Silently or at a crazy party, casually or making things fancy.

Much love from frost-bitten Finland,

m

Tuulen suunta ja ilmanala

Kaikki on niin hassua. Aika! Etäisyys! Tuulen suunta ja ilmanala!

Tämähän on kuin ennalta saneltu mysteeri.

Ajatustanssi ikkunanpielissä, lyhyeksi nirhityt kynnet ja kolme päälimmäistä ajatusta.

Pidelkää hatuistanne, pian kiepsahtaa!

Salonkikelpoiset villasukat

Nämä ovat talvikengät. Katso,  näissähän on teddyäkin! Mutta äiti on oikeassa. Talvikengät tosiaan, mutta keski-eurooppalaiset sellaiset. Joten kuten sinnittelemme.

Villasukat ovat täällä salonkikelpoiset. Tarkkailen niitä raitovaunuissa ja metrossa: raidallisia, palmikoituja, harmaita, kokonaan keltaisia, kenkien varsissa, lahkeiden alla rutussa, sukkahousujen päälle kiskottuina. Esillä.

Omani ovat vaaleanpunaiset.

Ihmishahmot vaappuvat ohitse. Paksut talvitakit, kutisevat myssyt. Silmät pois sieltä, mistä hiutaleet tulevat. Täällä ollaan tosissaan! Taistelemme tiemme muhkuraisilla jalkakäytävillä, läpi penkkojen ja liukkaiden suojateiden.

Voi Suomi. Kyllä minä sinustakin pidän.

Samalla niin kauhean juroa ja kovin suloista.

Tyyli on vapaa

Puiden pitkät kohmeiset raajat, kuuraiset sormet. Puoliunessa koko talven.

En halua torttuja, kauppakeskuksia enkä mitään punaista. Liun laitamille ja keksin jotakin muuta.

Lopulta haluan aina lähteä. Menen tästäkin, läpi. Nähdään perillä, siellähän me olemme kuitenkin kaikki kuljeksittuamme.

Tyyli on vapaa. Spiraaleja vai kiemuraa?

Ensimmäinen lause on tärkeä

Aloitan näin: ensimmäinen lause on tärkeä.

Kuukausi kirjoina:
Oraakkeliyö -Paul Auster
Jazz -Toni Morrison
Tiikerin vaimo -Téa Obreht
Lumous -Siri Hustvedt
Maa rautaa, taivas kuparia -Yashar Kemal

(Konsonantti-loppuisten sukunimien kuukausi, huomaan nyt.)

Olen hidas ja samalla kärsimätön lukija. Haluan kerralla kaiken: niukkaa ja kuvailevaa, tarkkaa ja runollista, helppoa ja älykästä.

Sellaista, joka kaappaa mukaansa, mutta jättää tilaa ajatella.

Taidan olla sellainen vähän muutenkin?

edit: Unohdin yhden. Huominen on liian kaukana -Chimamanda Ngozi Adichie

Pakkasen tuoksu

Taivas on laveerattu. Valo tulee jostain kolmenkymmenenseitsemän vuoden takaa, luulisin.

Pakkasen tuoksu, miten sen selittäisi?

Ikävä. Niin kova, että siitä voisi rakentaa tornin, kiivetä sen ylimpään kerrokseen, sulkea oven ja laittaa pallon omaan jalkaansa, silmät kiinni, ja kuvitella kaiken olleen vain omassa päässään alun perinkin. Voihan paska.

Voisiko vuoria istuttaa? Menestyisivätkö ne Suomen ilmastossa?

Mutta nehän pitävät lumesta!

On taas se aika vuodesta.

Punatulkkujen pulleat kyljet

Taisin eksyttää sanat hankeen. Niillä on lunta suussa, enkä kuule mitä ne huutelevat.

Pakko luottaa näköaistiin: punatulkkujen pulleat kyljet.

Haluan tuoda valoa päiviin, sillä minä olen aurinko. Kiirehdin! Mutta pysyn paikoillani.

Olen rytmissä vaihteluiden kanssa. Se on hyvä.

Äkkipikaiset sekunnit

Yht' äkkiä aurinko, äkkipikaisiksi sekunneiksi. Unta, ehkä niin.

Marraskuu haluaa hehkua, kai se uupuu harmaan viittansa alla, tahtookin jotain muuta. Irrotella.

En haluaisi pölyttyä nurkassa, mutta minä vain odotan.

Anteeksi, mutta mitä olinkaan tekemässä? 

Muistan vain hymyillä.

(Dollies by Gwen Loves Harold, from Cape Town.)

A poem and a thought

I wrote a poem at midnight:

An umbrella called Jude
married my friend Lindy.
And when she became rude
it got hideously windy.

Poor umbrella dude.

***
Be aware, be patient -and boom!

The Universe is delivering wonders.

Kuinka lapsellista

Kuulemme kollektiivisesti harhoja. Odotamme.

Banaanikärpäsen surina. Kuulen senkin, enkä odota mitään.

Hävitän kynän, löydän musiikkia. Kirjoitan muistiin, vaikka nenäliinaan. Sen aarrekartan.

Tämä on kuin uusi.

Löydän oven Narniaan, pää meni sinne jo, edeltä. Keho ei seuraa perässä, se muistuttaa itsestään, nipistelemällä.

Kuinka lapsellista.

Kaikki riippuu siitä mihin vertaa

Minä säikähdän joka kerta niiden kaakattavaa lähtölehahdusta, mutta kameralla ehdin nähdä vain pois heitetyt sulat. Jännitys juoksee vielä silloinkin pitkin selkärankaa, vaikka sen olisi ennalta aavistanut.

Väreilen, alan revontuliksi ja minua matkustetaan katsomaan maailma ääristä. Vaikka oikeasti se on juuri toisinpäin: minä menen äärilleni ja koitan nähdä mitä keskiviivalla olisi tarjottavana. Siristän silmiä jotta näkisin paremmin, mutta sekin väreilee kuin asfalttipinnoitteinen tie autiomaassa.

Kaikki riippuu siitä mihin vertaa.

Maatuva allekirjoitus

Halusin kuvata linnun, nähdä jotakin elävää. Mutta kaikkialla vain tuo maatuva allekirjoitus ''summer was here.''

Ulkoilen hiipien. Se on sopivaa.

Tulee pyyntö lähettää hyvää energiaa, suojeleva kupla. Yritän rakentaa sellaisen ja laittaa menemään.

Saan sähköpostiviestejä tulevaisuudesta ja näen unessa kokonaisen tarinan, josta muistan enää päähenkilön nimen ja odottavaisen tunnetilan. Ehkä se palaa, sillä tiedän ajatelleeni sen olevan valmis paperille.

Aivastaminen jännittää.

Aavistus

Tämä aavistus päivästä, tämä aavistus itsestäni.

Olen hiljaa kuin heikko valo. Mutta olen.

Jään roikkumaan toivoon

Tuntemattoman edessä me pelkäämme, vihaamme tai piiloudumme. Ketä vastaan oikein taistelemme, itseämmekö?

Totisina selitämme oppimiamme totuuksia ja verhoudumme vaativaisten uskomuksien hyhmään. Välistä pälyilemme ulospääsyä epäillen, joskus ohikiitäviksi hetkiksi uskallamme täyttyä toivolla.

Jään roikkumaan toivoon ja maalaan sillä koko taivaankannen, se loistaa sinunkin ikkunastasi sisään.

Silloin me muistamme, että meillä kaikilla on jotakin yhteistä: tämä ihmeellinen maailma.