Ranskanpastillipuu

Rakennan satumetsän. Pupujussikat ja suuret hirvet kukkiville mättäille. Ranskanpastillipuu ja kuviokelluntaa lammikossa polskuttavat flamingot. Aika hyvä. Laitetaan vielä asumistukiasuntoja pikkulinnuille, sellasia, joissa on koristeellinen sisäänkäynti ja ruutuikkunat, ja täytetään tyhjiöt perhosilla.

Alkaa olla valmista. Puuttuu enää karhu kiikkustuolissa, siltä voi kysellä ohjeita aina tarpeen mukaan. Sillä on seppele apilankukista ja se juo tuopista pillillä pihkaa.

Talveksi maahan sataa mansikkajäätelöä ja muurahaiset rakentavat siitä igluja. Maailma on vaaleanpunainen, ja pakenen sinne tätä monotonista pimeyttä.

Nostan pakasta kortin

Iso magneetti. Sonnustaudun foliohatuin ja amuletein, otan suuremman kiertoradan. On niin vaikeaa päästää irti lempi-ajatuksista.

Laajennan horisonttia ja nostan pakasta kortin: ''Painu sinne, missä pippuri kasvaa.''

Toivon esi-isien energiaa puolelleni, jatkumoa jalkojen alle. Toivon hyvää ja kaunista, kilttiä ja pehmoista. Mutta siellähän on LAALAALAALAA en halua kuulla, en ajatella. Aion vetää puoleeni vain hyviä asioita.

Älyttömimmät ideat ovat niitä, jotka toimivat parhaiten.

Leivoksen molemmat puolikkaat

Taivas on kaurapuuroa. Aurinko paistaa sen takaa ja leviää laidoilla kuin voisilmä. Valo on jännittävä, tätä tarkoittaa varmaan kajastus. Tässä kajossa tekisin mieluiten taikoja, piirtäisin kehiä ja rallattaisin loitsuja.

Lämmitän silti myös uunin, ilahdun syvästi ensilumesta ja syön leivoksen molemmat puolikkaat.

Ulkona tuoksuu popcornille. Mikäköhän siellä paukkuu, kypsät ajatukset? Yksillä syntymäpäivillä me heiteltiin popcornia ravintolassa. Sen aloitti tarjoilijat. Samoilla kekkereillä syötiin lautasetkin, ja joku luuli ruokaa käsipyyhkeiksi.

Uuni tekee minulle aamiaista. Aika kilttiä.

Tavallinen kerhopäivä

Kuistilla haisee taas kiinalaiselle ruualle. Olemme jo aiemmin epäilleet kissaa, käyköhän se jollakin kokkikurssilla? 

Kärpäset soittavat kristalleja, niiden rivit vähenevät mutta taidot paranevat. Ehkä niillä on menossa joku kykykilpailu. Jännitän voittajaa. Tintit majailevat räystäiden alla, välikerroksessa (vuoroin jalkojeni alla, vuoroin pääni päällä) joku touhukas, joka tykkää laukkailla, ja keltaisen huoneen nurkassa käy kopina. 

''Onkohan siellä se esi-isä.'' Niin, on varmaan.

Lisäksi joku viestittää liesituulettimesta aina kun kokkaan. Toivottavasti se pitää currysta.

Täällä on myös se vessapaperirullaan kiintynyt neonvihreä hämähäkki. Se on vanha tuttu viiden vuoden takaa, ja uusiovisiitistä voin syyttää oikeastaan vain itseäni: kutsuin sitä vähän vahingossa, ja sehän tuli, oli oikein etuovella vastassa.

(Luulin myös sypressiä yöllä mieshenkilöksi, mutta se nyt johtui vain vilkkaasta mielikuvituksesta.)

Meitä ei olekaan aivan vähän.

Siinä menee jääkauden raja

Pohjolassa hiipii jo talvi, näen siitä vilahduksen aamuisin.

Olen nähnyt myös nukkumatin ja istunut bussissa sellaisen miehen viereen, jolla oli sininen satiinitakki. Takissa oli kuut ja tähdet, kädessä keppi ja sanoissa uskomaton elämänlanka. Silloinkin silmiini istui uni.

Lajit mukautuvat vallitseviin oloihin ja näyttäytyvät uudessa valossa.

Kello kaksitoista. Siinä menee jääkauden raja.

On hiljaista

On hiljaista, kuulee pieniä. Sisällä surisee kärpäset ja pakastin, kuorsaa koirat, tikittää kello.

Aurinko, kuura. Nurmikkoon jää kottikärrynpyörästä ura. Huurua, sitä nousee järvestä ja kompostista.

(Pokkarin linssissä on näköjään joku kiemura. Ei lähde pois. Kova ikävä järkkäriä, tunnen oloni jotenkin vajavaiseksi ilman sitä. Mutta siihen pitää vielä liimata nallepuh-laastari ja puhaltaa pipi pois.)

Kynttilänvalo tuntuu sopivalta.

Pää laulaa

Pää laulaa aamulla, herään siihen.

''Everyone is working hard, except Swami Vishnu who is lying in the hammock and enjoying his life.''

<3

Palaan taaksepäin, kelaan eteenpäin. Takana makaan matolla ja teen siltaa. Edessä kukkii pulloharjapuu.

Koitan keskittyä, mutta minulla on tarve: potkulauta!

Ne elävät ja hengittävät

Sukelsin terapiamaisemaan. Näen siellä paremmin, kuulen selkeämmin. Kaikki on kirkkaampaa. Nokkospolulla oli haasteita, joista pidin. Niihin osui hiljainen aurinko, mutta ne kertoivat vielä tarinoita sadekuuroista ja menneestä kesästä.

Asiat ratkesivat. Kirjoitin ne paperille, ja seuraavana päivänä niitä ei enää ollut siinä. Nyt ne elävät ja hengittävät.

Tammikuussa tulee kesä.

Epidemia

Haluan tartuttaa hyvää mieltä, tehdä siitä epidemian. Aloitetaan lukemalla hyvän tuulen uutisia, kasvatetaan porukalla brutto-onnellisuusindeksiä! Kehu kolmea, kiitä kahta ja ilahduta itseäsi.

Monta asiaa ilmassa. Otan koppeja ja syötän uudestaan. Jännä peli tämä elämä.

Muistetaan hengittää! Se on tärkeintä.

Totuus on tässä

Minä tiedän mistä tulen, tiedän mihin olen menossa. En pidä kiirettä, mutta pysyn liikkeessä.

Kuulin huhun, se on minusta ja se on kutkuttava. Vahvistan sen todeksi.

Ajattelenko oikeasti, vai ajattelenko vain mitä olen tottunut ajattelemaan? Onko loogisuus ihmiskunnan suurin itsellensä syöttämä hölynpöly?

Valitsen kaiken sen absurdin, sen mitä ei ole todistettu, mitattu ja laitettu laatikkoon. Minä kanavoin Universumin energiaa ja valoa ympärilleni ja te kaikki näette sen, vaikka ette aina tahdokaan katsoa.

Totuus on tässä, ihan kaikessa.

Haluamme retkeillä

Sadekuuroja, me päätetään. Vain kuuroja. Sillä me haluamme retkeillä!

Ei uskota, että helpoin reitti voisi olla oikea. Tungetaan väkisin ryteikön läpi, kiivetään kalliota. Hyväksytään lopulta se merkattu reitti. Meillä on kolme kiintopistettä: toinen haluaa riippusillalle, toinen käyttää lossia ja molemmat syödä eväitä. Kaikki toteutuu.

Minä saan taluttaa toista turrikkaa. Välillä se haukkuu kimakasti.

Syksy on niin kaunis!

Siivet pumpulia

Punaisella koiralla on siivet pumpulia, se liihottaa pilvenreunalle saakka. Vilkutan sen perään. Valo läpäisee sen vanhan sydämen, viisitoista vuotta on pitkä aika.

Hei hei. Ehkä me tapaamme vielä, jossakin toisessa ajassa, uudessa ulottuvuudessa.

Om namo bhagavate

Om namo bhagavate vasudevaya.

Epäkunnossa

Fysiikka pettää. Olen siitä vähän surullinen. On tyhmää olla epäkunnossa.

Minun pitää etsiä jakoavain ja ruuvata pultit auki, öljytä, huoltaa, kiinnittää uudelleen ja jatkaa matkaa kuulostellen. Ehkä olen rakennussarja ja käsissä on muodonmuutos helikopterista junaksi?

Tai ehkä minulle sopiikin paremmin silkkihansikkaat, sokeripihdit ja keijupöly.

Paikkailen siipiäni entistä ehommaksi. Niillä pitäisi jaksaa lennellä vielä pitkälle. Päässäni on kartta ja kompassi, tiedän jo mihin suuntaan lähteä.