.JPG)
Minä en tarvitse huvipuistoa. Menen metsään ja kirjan sivuille, maailma täynnä ihmetystä.
On osoitettu suunta, mihin kulkea. Meinaan jänistää, kauhistella ryteikköä jonka läpi kulkea, ennakoida mättäikössä muhivaa veden määrää.
Näen niitä taas: unia siitä, millä täyttää valvetila. Ujostelen vielä. Pitäisi olla rohkeampi! Kyselen kuinka se tapahtuu, vaikka oikeasti tiedän vastauksen itsekin. Sinäkin tiedät.
Ja tässä me vain istumme kuin pönäkät tatit, vaikka mallia pitäisi ottaa solisevista puroista.
Ihana teksti! Ja kuvat, tuo ensimmäinen varsinkin. Minäkin olen tattina täällä, vaikka pitäisi purona solista. Aiai. Kaikki on kyllä itsestä kiinni, ainakin moni asia. Niin kuin joku viisas joskus sanoi: Selkä suorana kohti uusia nöyryytyksiä! Musta se on hyvä ohje. Mukavaa metsäilyä!
ReplyDeleteKiitos! Ehkä pitäisi vähän komentaa itseään, sillä tavalla peppipitkätossumaisesti. Ja että olisiko se nyt sitten ihan kauheaa, jos edes yrittäisi huokailun sijaan ;-) Metsä on kyllä jännittävä paikka, hämmästyn aina mitä kaikkia muotoja ja värejä siellä on.
Delete