Kuinka lapsellista

Kuulemme kollektiivisesti harhoja. Odotamme.

Banaanikärpäsen surina. Kuulen senkin, enkä odota mitään.

Hävitän kynän, löydän musiikkia. Kirjoitan muistiin, vaikka nenäliinaan. Sen aarrekartan.

Tämä on kuin uusi.

Löydän oven Narniaan, pää meni sinne jo, edeltä. Keho ei seuraa perässä, se muistuttaa itsestään, nipistelemällä.

Kuinka lapsellista.