Aikaansa seuraava

Minulla on kello, nyt, ranteessa. En ole kelloonmenevää sorttia alkuunkaan, mutta voi kun tämä maailma ympärilläni on! Hankin siis sellaisen tikittävän kapineen mittaamaan minuuttien tärkeyttä ja tuntien tehoa, vangitsemaan aikaa joihinkin tiettyihin raameihin. Ihmettelin tosin, tutustumisvaiheessa kun vielä ollaan, mikä on se mystinen luku ihan muista irrallaan siinä kellotaululla. Kun ei se mihinkään ole vaihtunutkaan, se luku kahdeksan. Sitten välähti! Tänään on -tadaa- kahdeksas päivä! En taida siis olla kovin kalenteriinkaan menevää sorttia..

Kello on kuitenkin mieluinen: iso, rouhea, miesten, ja sopivasti bling. Että jos kerran kelloa pidetään, niin pidetään sitten niin että näkyy! (Tekisi mieli myös sanoa, että se on aika ajaton.. Mutta se kuulostaisi jo vähän liian omanlaiselta kellolta.)

Nyt on mentävä, taidan olla tasan 16 minuuttia myöhässä -koirien mielestä. Niiden kellot nimittäin näyttää ruoka-aikaa.

Hyvää viinkonloppua!