Tavallinen kerhopäivä

Kuistilla haisee taas kiinalaiselle ruualle. Olemme jo aiemmin epäilleet kissaa, käyköhän se jollakin kokkikurssilla? 

Kärpäset soittavat kristalleja, niiden rivit vähenevät mutta taidot paranevat. Ehkä niillä on menossa joku kykykilpailu. Jännitän voittajaa. Tintit majailevat räystäiden alla, välikerroksessa (vuoroin jalkojeni alla, vuoroin pääni päällä) joku touhukas, joka tykkää laukkailla, ja keltaisen huoneen nurkassa käy kopina. 

''Onkohan siellä se esi-isä.'' Niin, on varmaan.

Lisäksi joku viestittää liesituulettimesta aina kun kokkaan. Toivottavasti se pitää currysta.

Täällä on myös se vessapaperirullaan kiintynyt neonvihreä hämähäkki. Se on vanha tuttu viiden vuoden takaa, ja uusiovisiitistä voin syyttää oikeastaan vain itseäni: kutsuin sitä vähän vahingossa, ja sehän tuli, oli oikein etuovella vastassa.

(Luulin myös sypressiä yöllä mieshenkilöksi, mutta se nyt johtui vain vilkkaasta mielikuvituksesta.)

Meitä ei olekaan aivan vähän.