Olen hiihtänyt, ensin ajatuksen tasolla, sitten ihan oikeasti, sitten vielä lisää, pidemmälle. Pellon poikki, se on ollut parasta.
Joitain asioita kammoaa ihan turhaan. Melkein naurattaa. Lopulta keskellä peltoa tajuaa katselevansa maailmaa uudesta kulmasta, vain sijoittamalla itsensä uudestaan. Kuin lisäisi taloihin kulmat ja kolmiulotteisuuden. Kuin kokeilisi reittejä, joita kulkevat vain villit ja vapaat, jänikset ja ketut. Mutkan takana kotipihasta, koko maailma!
Nyt tuntuu kuin voisin valloittaa sen, koko maailman!
Ja niin teenkin. Muutan.
Oli jo aikakin.
Bye bye Finland, hello Cape Town!
Bye bye Treehouse, hello Barometer diary!
